Selitys viidenkympin villitykselle

Tämä blogin piti olla seksuaalisuutensa takakaarteessa mylvivän uroksen ylväs fanfaari  loppusuoran uljaasta hekumasta. Sen sijaan tästä tuli melankolinen peruutuspeiliin ja tulehen tuijottajan marmatus. Aloittaessani en voinut tietää, että edessäni on yksi elämäni pisimmistä alamäistä. Kaksi kuukautta flunssaa, kuukausi puolikuntoisena, kaksi kuukautta flunsaa, kuukausi…jne.

Toinen juttu tietysti on, että keski-iässä mikään ei muutu paremmaksi.

En ole pannut kuluneen kuukauden aikana kertaakaan. Tai olen, kerran, Annelia, tätä vanhinta fuckbuddyani. Alan varmaan kirjoitella heistäkin, koska muutakaan kerrottavaa ei näytä olevan kunhan vaan pysytte kanavalla. Ja sitten arvattavasti on vuorossa muut nuoruusmuistelmat ja sen luetteleminen mikä kaikki oli paremmin.

Asiaan. Viidenkympin villityksestä.

Olen tähän asti pitänyt suuni kiinni kun naisporukka alkaa kaakattaa, että mikä ihme miehiin menee viidessäkympissä. Että ei se vaihtamalla parane ja kvaak kvaak kvaak. Viime viikolla sitten vitutuksessani lämmön noustua taas yli 37, menin möläyttämään, että kyllä se paranee vaihtamalla nimenomaan. Se puolet suomalaisista joka eroaa ei voi olla väärässä, kannattaa vaihtaa ja mielellään nuorempaan. Hyytävä hiljaisuus.

Nyt kerron teille, molemmat lukijani, miksi miehet sairastuvat viidenkympin villitykseen. Kunhan vaan pysytte kanavalla.

Juttu on nimittäin niin, että ei naisia oikeasti viidessäkympissä enää seksi kiinnosta. Naistenlehdet pitävät yllä myyttiä joka on täyttä puppua. Lapset on tehty, pillu kuivui, selkää kolottaa, hartioita ja päätä pakottaa, ja elämä painostaa. Estot pahenevat joka kuukausi ja itsetunto ropisee pohjamutiin. Naiset eivät vain halua myöntää tätä. Uskovat kaikenmaailman Sisustus ja Terveys -lehtien satuja aikuisten naisten seksuaalisuudesta.

Noin käy kyllä monille  miehillekin, mutta pointti on, että viidessäkympissä on kuitenkin jäljellä koko joukko seksuaalisesti viriilejä miehiä, mutta todella harvoja vastaavia naisia. Miehillä ei tässä asetelmassa ole paljon muuta mahdollisuutta kuin alkaa katsella itseään 10-15 vuotta nuorempaa seuraa. Ei se sen ihmeellisempää ole.

Itse en koskaan ole erityisesti ollut kiinnostunut itseäni nuoremmista naisista, mutta viime aikaisten kokemusteni myötä olen alkanut kääntää kelkkaani. (En ole avautunut niistä kokemuksista tässä blogissa. Vielä. Pysykää kanavalla.) Menisin mieluusti hehkuttamaan Keitelejazziin Suzi Quattroa, mutta siitä on kaikki hauskuus tiessään, jos daamini ei tiedä kuka on kyseinen artisti. (On huonekin varattuna Jyskylän ainoassa ilmastoidussa hotellissa!)

Vanhetkoon jokainen rauhassa, en minä sitä ja lopettakoon seksielämänsä just silloin kun alkaa tympiä. Mutta ei sitten ihmetellä meitä, joita ei ole vielä alkanut tympiä.

Eka kvartaali

Talven Lapin reissut on sitten takana. Saldo ei ole ihmeellinen, joten alan filosofiseksi.

Syvällisissä ja älykkäissä keskusteluissa muiden tussulta tuoksuvassa pohjoisen ihmemaassa maksaansa kiusaavien kohtalotovereiden kanssa kosketeltiin elämän kiehtovimpia mysteerejä. Esiin nousi yleinen käsitys siitä, että oikein hyvän näköiset naiset eivät koskaan tyrkytä itseään. Heidän ei ole tarvis, heidän on luokseen on aina jono. He ovat etäisiä ja laskelmoivia.

Väärin, väärin, väärin.

Olen kerran ollut liikenteessa ammattilaisurheilijan kanssa, muutamia kertoja telkusta tuttujen julkkujen kanssa ja usein parin hohtavahampaisen supertason kaverin kanssa. Kuvio on aina sama. Kun miehen vaihtoarvo on riittävän korkea, kuten edellä luetelluilla, joka ikinen nainen on tarjolla, periaatteessa. Kaikki on vain hinnoittelua. On erittäin avartavaa liikkua toisinaan tällaisten veikkojen seurassa.

Ymmärrän kylllä mistä tämä väärinkäsitys juontaa.

Lapissa on erinomaisen rento meininki – ehkä parempi kuin missään Suomessa – mutta on niitä itsensä ylös hinnoittelevia daameja sielläkin. Toisessa päässä, pahnan pohjimmaisina ovat ylipainoiset naiset. Mitä läskimpi, sen pohjemmalla. He vaikuttavat epätoivoisilta, mutta eivät siksi, että olisivat tyhmiä, vaan ainoastaan siksi, että he eivät voi pelata naisen normaalia peliä, sitä jossa nainen odottaa ja hyväksyy tai hylkää. Heidän on pakko rikkoa sääntöjä ja yrittää saada mies jotenkin. He joutuvat miehen asemaan, yrittämään katsekontaktia, flirttiä, koskettelemaan kokeilevasti, tulemaan juttusille, varautumaan torjutuksi tulemiseen, keksimään rupateltavaa ja jopa tarjoamaan juotavaa. (Viime mainittu herätti valtavaa hämmästystä seurueessamme olleessa ulkomaalaisessa kaverissa, jota puolitoistametrinen vatruska yritti iskeä. Kundi käveli hölmönä luoksemme tuijottaen kädessään olevaa tuoppia hokien, että tätä te ette ikinä usko, nainen osti tämän tuopin.)

Nyt folks, eivät ne korskeimmatkaan kaunottaret sen parempia ole, kun vaikkapa NHL-palaaja, telkusta viime viikoilta tuttu, tai muuten vaan riittävän hyvän näköinen uros tulee maisemiin. Samalla tavoin ne tuppaavat väkisin seuraan, sopertelevat tökeröitä puolituhmuuksia ja ovat paniikissa kilpailusta muiden siskojen taholta.

Minä kutsun tätä tasa-arvoksi. Olemme kaikki pohjiltamme samojen viettien vietävinä. Minusta se on rauhoittavaa. Olemme kaikki samalla matkalla, toiset eka luokassa tai busineksessa, toiset härkävankkurissa olkien seassa. Mutta kuvio on sama, ei sen yläpuolella kukaan oikeasti ole. On turha itkeä, jos yrittää iskeä itseään ylempää ja saa kylmää. Ei asuntonäyttöön Laajasaloon mennä mennä kiukuttelemaan että rahat riittää vain Vuosaareen. Surkea vertaus.

Lapissa kävi viimeisellä reissulla kuten siellä (liian) usein käy. Tykkään käydä samoissa paikoissa ja niin kaikki muutkin. Sinne osui sama leidi, jonka takia aloin koko mestassa alun perin käydä toistuvasti. Eipä siitä paljon muuta. Ne muistot haluan pitää itselläni.

Tosin nyt tätä kirjoittaessani olen ylpeä ja yllättynytkin ajatellessani, miten paljon olen kumminkin saanut elämässäni laatutussua. En keskimäärin, mutta esimerkiksi tämä daami. Viisikymppisellä voi perse olla tiukka ja pieni ja kaunis ja kyllä sitä sitten tuijotettiinkin. Luulen että tällä misulla se on sitä kuusikymppisenäkin. Hauiksetkin varmaan isommat kuin minulla. Panimme sydämiemme kyllyydestä. Se oli kaunista.

No siksihän Lapissa käydään. Mutta on toinenkin syy.

Hiphopparit, narkkarit ja muu Paavo Arhinmäki -jengi loistaa poissaolollaan. En ole ikinä nähnyt siellä yhtään Che Guevara -paitaa. Ääliöitä toki on, mutta ne ovat räkä poskella viinasta. Luulen etteivät ne kumminkaan halua käyttää tätä Lapin Matkailussa myyntiargumenttina.

Tätä vuotta on ensimmäinen kvartaali takana. Ei paha mutta ei hyväkään.

Joku niitä kaikkia panee

Vietimme saunailtaa oluen ja ystäväni kanssa. Suunniteltiin bisneksiä ja ensi kesää. Ei mitään Kallessa riekkumista siis.

Päästyämme pilluihin, veneisiin ja moottoripyöriin kaveri kertoi puolisostaan. Rouva-avokki 31, on herraa noin 15 vuotta nuorempi.

Kaveri oli palannut reissusta ja saanut neidiltä tekstarin, että laittaa viestiä kun on Pasilan valoissa, niin kotona on sitten pannu kuumana. Makuuhuoneesta löytyikin taisteluasuun sonnustautunut neiti suristelemassa ykkössauvansa kanssa katsellen telkusta suosikkirunkkausmatskuaan. Perseessä pilkotti plugi ja sängyllä oli valmiina piiska. Varmuudeksi pikkurouva huohotti, että haluaa sitä käytettävän. Muutaman iskun jälkeen neiti laukesi kuulemma kamalasti huutaen, herra otti plugin pois ja vetäisi nopeat puhtaaseen rasvattuun peppuun.

Reklamoin, että juttu on suoraan jostain Suomi24:n “keskustelu”palstalta, enkä usko sanaakaan. Kaveri vannoi joka sanan olevan totta. Daamin tuntien en voinut pitää asiaa mahdottomana. (Toisaalta sama kaveri esimerkiksi kauppasi meidät joskus sata vuotta sitten Kööpenhaminassa kahdelle hollantilaisvosulle Ruotsin demaripuolueen puoluevirkailijoina ja täydestä mentiin. Ei ollut nettiä.)

Nyt krapulassa ajatus tällaisesta kotiinpaluusta alkoi masentaa ja vituttaa yhä pahemmin. Neljäykkösestä Swanista voi haaveilla ihan realistisesti, kun kaivaa jostain vaan tarvittavan satkun. Mutta mistään tuollaisesta on enää turha uneksia.

Minua ei missään elämäni vaiheessa otettu kotona vastaan noin. Tai mitenkään. Olisin arvostanut kovasti vaikka vain märkää ja ripeää suihinottoa palatessani kuolemanväsyneenä viikon ulkomaanreissulta, mutta eipä kämpilleni koskaan osunut naisia, jolla sellainen olisi käynyt mielessä. Vittumaisinta on, että saan syyttää vain itseäni.

Kyllä spermalla leikkimistä ja runkkaamisen ja laukeamisen yksityiskohtia pursuilevat tekstarit naiseltani olisivat minullekin kovasti kelvanneet niinä loputtomina iltoina kun hakkasin ensin raahattavaa ja sitten kannettavaa konetta desinfiointiaineelta löyhkäävässä huoneessa jossain päin maailmaa. Ja kelpaisivat totisesti vieläkin.

Ok – tiedän ettei tällaisella kannata sunnuntaitaan pilata. Joku niitä kaikkia panee jossakin. Sitä yhtä pitkää naisjuontajaa, sitä ampumahiihtäjää, seiskakerroksen poikien loistoperseistä sihteeriä ja naapuritalon huorahtavaa yrittäjämimmiä. Jossakin aina joku saa kohtuuttomasti parempaa torttua kuin minä ikinä ja joku voittaa lotossa. Ehkä just äsken jossain soi känny ja kaverit pyysivät pankin tai pörssiyhtiön hallitukseen.

Suojaudun henkiseltä romahdukselta muistelemalla vanhoja. Yli 180 pitkää blondia, joka ei pärjännyt mallina liian leveän lantionsa takia ja punatukkaista taideopiskelijaa jolla oli länsi-Euroopan tiukoin ja märin pillu ja jonka rinnalla Julianne Moore näyttäisi naudalta.

Muistoja.

Tätä varten nämä blogit ovat. Kiukuttelua. Nyt kuuntelen Johnny Winterin Still Alive and Well -biisin helvetin kovalla kostoksi naapurin penskojen toissa öisistä bileistä. Sitten pari meiliä parille prospektille.

Hiihtolomalla

Ensimmäinen kevään Lapin reissu suoritettu. On hienoa, että Suomessa on traditio, jossa normaalit arkiroolit ihan oikeasti heitetään pois ja keskitytään hauskan pitämiseen. En tiedä että missään muualla Suomessa tällainen puolisikailu puolijulkisesti toimisi. Hangon regatasta joku kertoi hurjia juttuja, oma kokemus oli kyllä sieltä ankea.

Kuviot etenivät samoja latuja (!) kuin aina aiemminkin, hyviä latuja. Moikataan liian äänekkäästi vanhoja tuttuja “moooooiii, ei voi olla totta…” (voipa hyvinkin). Puhutaan paskaa ja keksitään naurettavia stooreja. Tärkeintä on, että työ- ja arkiasioihin ei paljon mennä. Jos mennään, valehdellaan tietysti silmittömästi. Daamit sanovat suoraan miksi ovat paikalle tulleet ja miesten motiivi on kaikille selvä sanomattakin.

Kämpillemme päätyi 50+ tumma daami. Hyvä kroppa, kumitissit ja mieli Lapin lumoissa.  Panimme kaverin kanssa vuorotellen ja kun vuoroni oli tokana, totesin että mikään ei tee tavarasta niin liukasta kuin sperma. Tavara oli tosiaan niin liukas ja väljä, että minulla oli vaikeuksia pysyä sisällä, oli sillä lailla uusi elämys. Tästä meinasi tulla ongelma, mutta kun kakkonenkin oli käytössä, homma hoitui sinne. Kummallinen yksityiskohta oli, että kakkoseen sai mennä vain kumin kanssa, leidi oli ilmeisesti epävarma hygieniasta.

Seuraavana iltana kaveri katosi jonkun julkkisämmän kanssa, joka olisi kuulemma minunkin pitänyt tuntea. Itse pilasin mahdollisuuteni lämmittämällä vanhaa lapinhoitoa, olen niin helvetin sentimentaalinen päissäni. Sain opetuksen ja jäin ilman. Kolmantena iltana jäin ilman muuten vaan kaveri puolestaan rynkytti vanhaa hoitoaan, meikäläisen edellisen iltaisen kaveria.

Semmoinen saldo, vähän kehno, mutta mukavaa siellä kyllä oli. Ekan illan kanttura oli sentään minun kämpille hinaama.

Syksyksi on taas reissu varattuna.

Ilmaiseksi, vain minulle, vain nyt

Olen pitkälti samaa mieltä siitä, että kaikki miehet maksavat seksistä, mutta kovin eri tavoin. Tosin tunnen pari onnekasta joiden luo syntyy baarissa nopeasti jono. He saavat kieltämättä toisinaan täysin ilmaiseksi, mutta niinhän se on maailmassa muutenkin. Me loput maksamme seksistämme tavalla tai toisella. Seksi on naisten peli – nainen kutsuu ja hyväksyy (tai hylkää), ja me miehet laukkaamme tässä kisassa halumme riivaamina.

Elämälläni ei ole sen kummempaa tarkoitusta kuin seksi, joten hyväksyn toki sen, että pelin säännöt ovat naisten tekemät. Reiluudesta ja sen sellaisesta ei voi paljon puhua, mutta then again, pitää kasvaa aikuiseksi (edes tässä asiassa).

Tätä taustaa vasten sattui hämmästyttävä kokemus.

Tuli asiaa vanhalle heilalle. Ihana nainen kaikinpuolin, parhaan A-ryhmän eliittiä. Ainoa nainen, jota koskaan olen päättänyt kosia, mutta en aikanaan ehtinyt. Kävin siis pistäytymässä tämän kaunottaren kotona iltapäivällä hänen ehdittyään töistä kotiin. No hitto kerron syynkin vaikka se heikentääkin kuvaani Alfa-uroksena: Hän myy näitä Tupperware-kippoja ja tarvitsin pari sellaista (ne *ovat* hyviä!).

Ei oltu nähty ties koska viime vuonna, olin töistä puolikuollut, auto parkissa pelastustiellä, menin todellakin vain pistäytymään. Kipot maksettuani istuin sohvalle hetkeksi, nojasin päätäni silmät ummessa seinään ja ajattelin vetää minuutin verran henkeä. Silloin tämä ihana tumma hoikka olento tuli viereeni. En ollut oikein vireessä ja laskin käteni hänen hartioilleen poissaolevasti. Tovin siinä istuttuamme hän kysyi haluaisinko sänkyyn. Samanlaisella äänellä jolla kysytään otatko buranaa tai teehen hunajaa. (Hänellä on myös ihana ääni.) Kaikki oli jotenkin epätodellista. Sanoin väsyneesti, että ainahan minä haluan. Joten siirryttiin makkariin.

Siellä sain sitten ihanaa laatuseksiä. Kaunis, herkkä nainen. Pillu kolmen lapsen jälkeen tiukka kuin teinillä (vaikka minulle menee väljempikin hyvin). Rakasteltiin sillä tavalla tuttavallisesti kuten kaksi toisensa hyvin tuntevaa voi. Hän pitää hitaista liikkeistä, joten maltoin mieleni. Suudeltiin kielet kitalaissa, hän on hyvä sellaisessa. Lopulta hän pyysi minua laukeamaan hänelle. Sehän sopi. Hengiteltiin sylikkäin peiton alla koska pakkaset olivat vetäneet huoneen viileäksi. Oli talvista.

Sitten piti mennä. Oli hölmö ja hyvä olo. Ei sovittu mistään, koska mitään ei välillämme koskaan enää tule, mutta pussattiin silti. Oltiin kovin (järkeviä?) aikuisia.

Tajusin saaneeni ilmaiseksi. Minulta ei vaadittu mitään, minun ei pitänyt tehdä mitään, suostua mihinkään, järjestää mitään. Ei kertakaikkiaan niin mitään, kunhan nyt satuin paikalle.

Voisin olla iloinen tästä suurenmoisesta tapahtumasta. Tai murheissani, ettei hänestä tullut koskaan naistani tai ettei tämä enää toistu. Päätän kuitenkin suhtautua neutraalisti. Naiset ovat kummallisia, se heissä on niin viehättävää. Joskus näin, yleensä toisin.

Puolet pressaehdokkaista ei voi olla väärässä

Pressaehdokkailla on kymmeniä vuosia nuoremmat puolisot. Tämä on niin ihmeellistä että voidaan kaakattaa kahvipöydässä päivätolkulla.

Mutta sattuu sitä pahemmissakin piireissä. Vielä 10 vuotta sitten en voinut ajatella kiinnostuvani joskus itseäni huomattavasti nuoremmista naisista. Kunnes sitä vaan vähitellen huomasi kiinnostuvansa.

Ehkä Paavo, Sauli ja Pekka tykkäävät vaan tiukasta lihasta, mutta ei sen ihan niin yksinkertaista tarvitse olla. Ei se nimittäin ulkonäkö ole, mikä minua selkeästi nuoremmissa naisissa kiinnostaa.

Naiset ovat parhaimmillaan nelikymppisinä ja siitä ylöspäin. Teiniperseet eivät kiihota ja kaiken maailman valokuvamallit ovat jopa kuvottavan näköisiä ja tuovat mieleeni  keskitysleirit. Ok, panin pari vuotta sitten kaksvitosta jolla oli kiva kroppa, mutta seksi oli keskinkertaista kurjempaa (kuten seksi yleensä).  Sileä nuoren naisen iho tuntui luksukselta ja misu oli kiva. Parasta oli ääni, nuoren naisen ihanan riehakas nauru.

Kolmikymppisenä paneskelin yhden kevään abiturienttityttöä ja sama juttu. Nasta kimma mutta paneminen oli sellaista pingottamista. Olin ensimmäinen joka pani perseeseen ja jonkun verran kicksejä siitä viissiin sain, kun sen vieläkin muistan. (Kummallisen sattuman johdosta autoin hänen myöhemmin löytämäänsä aviomiestä saamaan työpaikan.)

Mutta eivät nämä kokemukset minussa erityistä hinkua herättäneet nuoren lihan perään.

Olen vaan kurkkuani myöten täynnä ikäisteni naisten epäluuloisuutta ja kielteisyyttä, tahmeutta ja heikkenevää itsetuntoa. Parhaat panot löytyvät keski-ikäisistä, mutta jos haluaa iloa elämäänsä, on varmaan viisasta katsella itseään puolta nuorempaa. Kuten nämä maan isät Paavo, Sale ja Pekka. Eräs viehko leidi kertoi laskelmoivansa nuoren miehen ottamista, jotta tämä pitäisi huolen, kun hän tulee itse vanhaksi. (Sellainen ajatus muuten ei tunnu ollenkaan niin puistattavalta kun on itsellä taulussa vaikka 55 vuotta.)

Totta puhuen taitaisin lopulta tuntea itseni aika yksinäiseksi ja tolloksi elämänkumppanin kanssa, jolle joutuisin selittämään mikä on (tai oli) sähkösanoma. Nelikymppinen, siro brunetti olisi siis täydellinen kompromissi. Ja tietenkin kaikki joilla on pisamia, ikään katsomatta. Mutta thaikkurouva käsipuolessa jatsijuhlissa tuntuisi jotenkin – alentavalta.

Tai no, ei pidä tuomita ennen kuin on kokeillut. Ehkä pressakandit eivät voi olla väärässä.

Hyvästä tussusta huolimatta

Miksi valittaminen on niin luontevaa? Koskaan ei tunnu olevan hyvin.

Lauantaina riensin Tiinan luokse. Oli kukkapuskat ja kaikki. Käytiin syömässä hienosti, kaikki oli miellyttävää kuin amerikkalaisen parisuhdeoppaan esileikkejä käsittelevässä luvussa.

Tuli sitten seksiä, eikä siinä mitään. Exrva pyöritti lopuksi vielä hienosti runsasta ihanaa persettään. Puri minua hauikseen.

Mutta lumous oli poissa. Ei se pelkästään uutuudenviehätyksen puutetta voinut olla. Eikä minua häirinnyt tietenkään se, että luisto pilluun otettiin liukkaripullosta. Mutta oltiin molemmat jotenkin haluttomia, tunteettomia, kiinni. (Toisaalta minua varten oli ostettu Funky Ladysta makea violetti taisteluasu – ele, jota arvostan ihan todella. Tosin oli mullakin kaikki uutta päälläni – Stokkan alesta.)

Pyhänä olin pahantuulinen illalla itselleni siitä, että olin niin pahantuulinen. Olin sentään saanut makoisaa perustussua, ja reisi- ja persefriikkinä oli upea kokemus vähän pureskella niitä reisiä. Mutta silti tuntuu, että tämä taisi olla tässä, varsinkaan kun Tiinalta ei tullut vastausta tekstariin, eikä mitään muutakaan viestiä. Missä on taistelunhaluni? Tämä nyt sentään taisi olla parasta antia sen viime kesäisen hoitsun jälkeen. (Jolta en edes pyytänyt mitään yhteystietoja, kun olin ylimielisessä kesähuumassa sitä mieltä että pildeä sataa kyllä joka puolelta!)

On sitäpaitsi epäreilua moittia naista, joka nyt on tarjonnut kuitenkin miellyttävimmät hetket ties kuinka pitkään aikaan. Enkä moitikaan. Mutta kun äh, etsin jotain sellaista, että olisi muuta kuin tämä loputon keski-ikäisten naisten naisten varautuneisuus ja epäluuloisuus ja orastava katkeruus.

Haluaisin tavata naisen (siis panna) jolla olisi vielä unelmia, joka uskaltaisi olla satasella läsnä. Jonkun joka ei koko ajan katselisi itseään ulkopuolelta ja joka kykenisi silmittömään iloon ja riehakkaisiin mielenliikkeisiin. Nuoren naisen nauru on kaunein ääni maailmassa. Haluan kohtuutonta naista.

Toisaalta nyt kun mietin, Tiinan perse takaapäin oli kyllä niin kiihottava näky, että laitan sille kumminkin tekstarin. Nyt on liian myöhä mutta heti aamulla.