Kiitos taivaan isä tästäkin viikosta kun setä sai tiukkaa

Elämänkumppanin nettijahtaus saa yhä hirtehisempiä piirteitä. Sitten keskelle kaikkea pimeyttä ja työkaaosta pölähti anomaliteetti; 19 vee tyttö! Haluaa turvallisen, vanhemman miehen jonka kanssa tutkiskella alistavaa seksiä.

Ensimmäiseksi ajattelen näistä aina, että kirjallisuuden opiskelijoiden jatkoilla on loppuneet napit ja juoma, ja jotenkin aika pitää saada kulumaan. Mutta tämä oli ihan verta ja lihaa. Laillista, ensiluokkaisen tiukkaa ja kimmoisaa tavaraa.

En pitänyt korrektina kysellä sen perusteellisemmin miksi ihana nuori nainen haluaa itseään sata vuotta vanhemman miehen lakanoihin. Sitä kun on kaikkea maailmassa. Hänellä oli kuulemma pari vastaavaa kokemusta alla. Kukin tyylillään. Kahville ja kämpille.

Perseeseen oli neitiä painettu aiemminkin, mutta minä tein sen kuulemma ekaa kertaa hyvin. Kiitos, niin teenkin. Toisella tapaamisella haluasi tehdä kaikkea mitä edelliselläkin kerralla. Tehtiinkin. Alistamiset oli sitä, että minä sanoin mitä tehdään ja neiti kiltisti teki.

Seksiin luotu kroppa, ehkä kauneimmat koskaan käsissäni olleet rinnat. Vähän kömpelön oloinen, totinen tyttö muuten.

Saatuani riittävästi nautiskella tiukoista herkuista otin yöpöydän laatikosta Hitachin taikasauvan, painoin sen lujasti pillua vasten ja sanoin aikaa olevan laueta siihen asti kun lasken kymmenestä yhteen. Päästiin viiteen kun tuli valmista ja sama uudelleen neljä kertaa. Olisi jatkanut varmaan vielä toiset viisi kertaa.

Silittelin pakaroita vartin verran. Niin sileitä ja somia kaaria en taas ollut käpälissäni tuntenut toviin. Tarjosin kyydin kotikulmille.

Toisen tapaamisen jälkeen ei enää kuulunut mitään. Se ei ole yhtään sen ihmeellisempää kuin koko mimmin vastaaminen deitti-ilmooni. Tää on tätä ja hyvä näinkin.

Tulin silti kummallakin kerralla loistavalle tuulelle, sietämättömän kevyeen ja kaikkivoipaan mielentilaan. Luoja, anna minulle voimia naida kaikkia keitä pystyn (melkein) ja anna voimia hyväksyä että en saa muilta. Eikös jonkun keskiaikaisen kirkon seinässä lukenut jokin tällainen rukous?

Ja sitten takaisin deittibisnekseen!

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Panot | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Surfin’ bird sienimetsässä

Naisten nettiprofiileissa on pari jännää ilmiötä. Jos unohtaa sen, että erottumiseen ei riitä sen mainitseminen että ei pidä epärehellisyydestä ja että etsii fiksua miestä, jää jäljelle muutama outous.

Ilmoituksiensa mukaan seuraa etsivät naiset usein urheilevat aivan hillittömästi. Meno on kuin entisestä tamponimainoksesta, sukelletaan, pyöräillään, hiihdetään, lumilautaillaan ja pelataan pallopelejä.

Tulkitsin ensin tämän normimainonnaksi, asiaksi joka pitää mainita kuten huumorintaju ja yhden miehen naisena oleminen. Mutta seitsemännentoista pyöräilykuvan jälkeen aloin miettiä, että jos nämä mimmit tosiaan polkevat useamman tonnin vuodessa sukeltelemistensa ja vuorikiipeilynsä lomassa, seuraa voi olla oikeasti vaikea löytää.

Koska millä hiton ajalla ehtisin tuohon kaikkeen? Tai kukaan. Minä käyn töissä. Kuulun sukupolveen, jolle 40 tunnin työviikko oli aina vitsi. Toivottavasti nuoremmat ovat fiksumpia ja saavat järkättyä asiansa paremmin, mutta kun olen tehnyt hommani ja pakolliset kuviot, jää aikaa vain normiliikuntaan. Siihen, joka on pakko tehdä, että pysyy jonkinlaisessa kuosissa ja minkä aikana saa ajateltua asiat, kun töissä ei useimmiten ehdi ajattelemaan.

Kuvaan kavereistani ei lennä, purjehdi tai lainelautaile merkittävässä määrin. Mukavaa se varmaan kaikista olisi, ja liikunnasta tulee hyvä olo. Mutta meillä on duunimme, tilinpäätöksemme, neuvottelumme, budjettimme ja niin edelleen. Ihan typerä tapa käyttää elämänsä, myönnän, mutta minkäs teet.

Hyvä tietysti että mimmit ehtivät. Ehkä he löytävät seuraa liikunnanopeista tai sen sellaisista, mutta niitä on kysyntään nähden niin vähän, että seuraa ei varmaan kovin nopeasti löydy. Toki pyöräilykamppeissa on hyvä näyttää mitä olisi tarjolla ilman että vaikuttaisi uskalletulta. Ja makeita fillareita niillä kyllä on.

Toinen anomaliteetti on luonnossa samoileminen. Luonnossa nimittäin lymyävät ilmoituksensa perusteella kaikki seuraa etsivät naiset. Heitä on niin paljon, että Keskuspuisto pitäisi kuhista kumppania vailla olevia sienien ja luontokappaleiden ystäviä. Metsissä pitää majaansa n. 70 000 hirveä. Kumppania vailla olevia naisia pitäisi kohkata metsissä ainakin sama määrä, jos deitti-ilmot pitävät paikkansa.

Kävin siellä viime syksynä muutaman kerran lenkillä, mutta aika hiljaista oli. Pari hyvännäköistä heppatyttöä ratsastushousuissaan, siinä kaikki.

Kategoria(t): deittailu | Avainsanat: , , | Kommentoi

Hoi ruotsalaiset!

Olen aika usein tehnyt asioita intuitiivisesti ja  täytyy ihmetellä miten usein on mennyt nappiin. Tältä pohjalta menin deittaamaan epäkiinnostavaa naista. Mietin jälkikäteen mitä ihmettä intuitioni kuvitteli näkevänsä, jotain se oli aistivinaan. En tiedä. Jotakin.

Shown varasti heti alkumetreillä hurtta, joka loikki päälleni, ravasi vauhkona ympäri kämppää, raahasi mattoja paikasta toiseen ja piereskeli kaameita leijoja. Kaveri oli hillittömyydessään kovasti mieleeni, kunpa hänen emäntänsä olisi irrotellut edes yhtään samalla tavoin!

Pohdin poistuessani täynnä tassunkuvia, millaiseen mieheen deittini lopulta päätyy. Tuttavapiirissäni ei ole ketään, jonka kainaloon tämä harmaa, hillitty ja siveä mamma päätyisi. Hän tosin kuvaili viesteissään avaraa ja kiihkeää seksuaalisuuttaan, mutta niinhän tässä bisneksessä on tapana.

Tapasin aiemmin reippaan, ja seksikkään poninhäntähoitsun, jonka voisin kuvitella kenen tahansa kavereistani kumppaniksi. Hän kertoi saavansa useita kymmeniä viestejä viikottain, mitä en lainkaan epäile. Hän oli tyyppiä, jota jahtaavat nuoret puumanetsijät, vanhat sugardaddyt, sopivat palomiehet, isot köriläät, pienet ja sliipatut ja ihan kaikki. Ja mimmi epäilemättä kilpailuttaa itselleen lopulta mieleisensä, kolmen avioliittonsa kokemuksella.

Miehet netissä kuulemma valehtelevat hänelle olevansa vapaita, vaikka eivät olekaan. Kauhistelin moista, enkä yrittänyt selittää, että se on hinta parhaimman näköisistä miehistä. Hyvännäköisiä, klassiset kriteerit täyttä miehiä on hyvin rajoitetusti ja niissä on muutama oikeasti uskollinen joukossa. Lopuista ei millään riitä kaikille sporttista, fiksua, huumorintajuista ja miehekästä heppua tavoitteleville naisille, elleivät miehet surffaa jatkuvasti mimmien välillä.

Toisinpäin tämän ilmiön näkee naisten profiileista. Mitä paremman näköinen misu, sitä töykeämpi profiili. Jos daamin laatiman tekstin kaksi ensimmäistä kappaletta ovat ystävällisiä, mukavia ja kutsuvia, voi olla lähes varma, että leidi on ylipainoinen.

Epäkiinnostavat olisivat rehellisempiä ja ystävällisempiä, mutta ihmissuhteiden jälkimarkkinat ovat kovin tehottomat. Ostajilla ei ole erityistä tarvetta ostaa ja myyjät ovat haluttomia neuvottelemaan hinnasta.

Tämän kitkan vähentäminen on lupaava bisneskeissi. Sille ei voi mitään, että iso osa naisista odottaa mieluummin loppuikänsä Hessenin prinssiä, kuin tinkii tasosta. Mutta sen odottamisenkin voi tehdä jännemmäksi sopivalla palvelulla. Ja niille, jotka haluavat kumppanin, voi etsimisestä tehdä taatusti nykyistä paljon tehokkaampaa. Missä ruotsalaiset palvelukonseptit viipyvät, ne osaavat nämä?

Kategoria(t): deittailu, Horinaa | Avainsanat: , | Kommentoi

Lipaskuiluni on sun!

Laadin sitten treffi-ilmon. Keski-ikäinen mies ilman kuvaa ei ole deittiskenen kuuminta hottia, mutta vastauksia tuli muutama. Kolme viidestä oli maahanmuuttajilta.

Itänaapureiden misuissa on aina ollut kivaa naisellisuutta. Ajattelin suoda hullulle sattumalle mahdollisuuden ja rikkoin deittisääntöä numero 1A: Ei koskaan tapaamiseen ilman kunnon kuvaa.

Ajelin sata kilometriä tapaamaan naista, joka ollut ei kavahtanut sähköpostivaihdon itsepintaisia viittauksiani ylivilkkaaseen libidooni, pervoihin taipumuksiini ja mitä nyt keksinkin.

Hullu sattuma ei halunnut käyttää antamaani tilaisuutta. Vastassi odotti ex-rouva, jolla oli verkkosukat ja sotilasarvo. Deitti oli kuulemma purkanut ja koonnut AK-47:n nopeammin kuin minä, mutta vaikka se yksi bändi lauloi onnen olevan lämmin pyssy, emme olleet match made in Heaven.

En tiedä, miksi erityisesti idän lahjat osoittivat kiinnostusta ilmoa kohtaan. Ehkä heidän on kielirajoitteen takia niin vaikea löytää seuraa, että he vastaavat kaikille? Ystäväni sanoi, että sivustossa määriteltävä tulotaso (siis paljonko ilmoitan vuositulojen suunnilleen olevan) saattaa vaikuttaa.

Ehkä itämimmit ovat määrätietoisempia ja valmiit näkemään enemmän vaivaa löytääkseen miehen? En tiedä. Mutta mitään gaselleja ei näiden joukossa ollut. Ei niin, että bambi olisi hakusessakaan.

Kategoria(t): Uncategorized | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Suojanokituksen aika eli oletko se sinä?

Kohta viime päivityksen jälkeen sain työtarjouksen, jollaisen tässä iässä saa viimeisen kerran. Aivan hullua raatamista mutta isot juttuni työelämässä on kohta tehty. Hyvä niin, aika palata 40 tunnin viikkoihin! Lähes.

Seksitöntä surkeutta melkein koko tämä vuosi, ei siitä sen enempää. Ei aikaa, eikä jaksamista jahtaamiseen ja vakava motiiviristiriita, jonka juontaa siitä, että sain viime vuonna vähän liian hyvää torttua. Mainitsin tästä aiemmin.

Eräänä aamuna se nuori nainen pyörähti altani ketterästi kuin kissa, parkkeerasi treenaamisen lujittaman täydellisen perseensä naamalleni, hieroi spermat nenääni ja kehotti hoitelemaan homman loppuun.

Tajusin kyllä siinä ja silloin, että tämä luultavasti on loppuelämäni kaunein hetki. Ongelma tuli myöhemmin tajutessani että se ei enää toistu, ja että mikään sitä tuskin ylittää.

Meitä motivoi se, mikä on edessä, ei se mikä on takana. Olen saanut elämässäni mitä upeinta tussua, ja kokenut unohtumattomia juttuja. Mutta alan olla auttamattomasti keski-ikäinen. En voi odottaa, että flaksi käy enää kovin kauan ja jokainen onnistuminen vaatii yhä enemmän ja enemmän työtä.

On aika tehdä suojanokitus. Vakiintua. Etsiä niin hyvä kumppani kuin mihin kynnet riittävät ja rakastua. Tulla onnelliseksi parisuhteessa ja päätyä käkikellon rakennuskurssille työväenopistoon muistelemaan menneitä.

Täst’edes tämä blogi kertoo ponnistuksistani elämänkumppanin löytämiseksi. Raportoin uskollisesti panemisistani, mutta niissä ei ole ihan hirveästi kerskumista.

Mummotunneli ei halunnut muuten koskaan lahjoa minua, vaikka markkinoin heitä ravoisasti. Niinpä kävin siellä viime kesänä tasan kerran. Keravalainen siiderivalas purjehti tyrkylle. Oli helvetin kuuma, päätin että pitäkää tunkkinne.

Kategoria(t): Horinaa, Rakastuminen | Avainsanat: , , , , | Kommentoi

Tutustu nyt Puuma Outletin laajaan ja laadukkaaseen valikoimaan, ja yritä vähintään kahta – saatat saada toiselta!

Lieneekö vika minussa, mutta Mummotunnelin meno on vaan aina vaan hulppeampaa! Nyt pääsin perille asti. Ja voi kaikkea sitä autuutta!

Oli aivan ihana matala brunetti!

En tiedä miksi Jumala päätti, että nainen on kauneimmillaan 42-vuotiaana, mutta se on taivahan tosi! Tanssi kaverinsa kanssa itsekseen, hyvä valinta ympärillä kuolaavien kodinkonemyyjien tahmaisessa tuijotuksessa. Jokaisessa liikkeessä oli tärinää ja panoa, oli vedetty vuosien mittaan zumbaa ja rumbaa – kaikki bicit ja pumpit. Jumalaisen purtava farkkupeppu ja tiukan tyylin mukainen polkkatukka. Lahkeet kääritty paljastamaan nilkat, mikä niillä koivilla olikin oikeutettua. Ja ei miten ihanan lyhyt otus, kun otti korkarit veks ja tanssi sukkasillaan! Olin pyörähdellä ihastuksesta! (Kielikuva, kuten olosuhteet tuntevat ymmärtävät.)

Annoin käyntikortin. Kerroin miten hänen liike-energiansa tekee minulle saman kuin kevät kirsikkapuille. Lähti kaverinsa kanssa aika sukkelaan portista ulos, mutta olin jo ehtinyt rakastua iäksi!

Loppu, kaputt, elämässä ei enää mitään elämisen arvoista. Tässä, viekää Nissan Pathfinderini avaimet! Don’t cry for me Aleksanterinkatu!

Vaimentaakseni näin aiheutuneen, koko loppuikäisen, traagisen sydänsuruni edes hetkeksi, perhostelin kymmenisen jaardia eteenpäin päätyäkseni vaalean pitkän suomenruotsalaisen parfyymipilveen. (Niillä on nykyään ihan suomalaiset nimet – miten?)

Vähän tyytymättömän näköinen leidi, mutta täyteläisen seksikkäät huulet . Oli meikannut hyvin, kuohkeat hiukset, ikää enemmän kuin minulla. Ei lätisty ihan hirveän pitkään, joskus vaan tajuaa, että nyt mennään. Touchdown. (Mitä ne feromonit on, sellaisista puhuttiin joskus? Onko niitä gin tonicissa?)

Ei se nyt mitään rakettiseksiä ollut, ei spermalla läträämistä, eikä kieliä perseissä. Mutta sain varmaan kuusikymmentä suudelmaa yön aikana. Kivoja, oikeita, mäiskähtäviä pusuja.

Vaan miksi kaikki ikäiseni leidit ovat sängyssä niin pelästyneen oloisia, tämäkin oli vähän kuin kauhuissaan? Ajattelisin muuten, että ne pelästyvät minua, kun tajuavat mitä tuli tehtyä, mutta kun nuorempien kanssa ei tätä ilmiötä ole.

Jääkaapissa oli aamulla pullo sampanjaa, mutta ei oikein mitään muuta. Kysyin kokeeksi passaisiko sellainen aamiaiseksi. Kävi ilman muuta! Ylitin itseni hoksaamalla, että saan loihdittua pöytään parmesaanimunakkaan – hyvä minä! Puraisi lähtiäisiksi lujaa korvaani – bättre folk on niin kolugn!

Jotkut kuulemma ansaitsevat näillä blogihöpinöillä. Minä haluaisin kanssa Mummotunnelilta jotain provikkaa, kun sitä näin ylistän. Hajuveteni oli kyseisenä iltana Bossin Selection ja Clarksin kengät. Pokat Instrusta. Luulen että daamin käsiveskassa oli meikkiputki jossa luki Joe Strummer (?) tai jotain.

Joten antaa tulla nyt niitä lahjakortteja!

Kategoria(t): Panot, Rakastuminen, seksifantasiat | Avainsanat: , , , , , | Kommentoi

Yh Kämpistä

Kesän eka Mummotunneli. Paitsi että en päässyt ikinä sinne asti.

Kämpin baarissa otin käyttöön uuden code of conductini. Tuliterän sisäisen ohjeistukseni mukaisesti en keskity klassisesti sen hyvännäköisen kaveriin, vaan porukan hiljaisimpaan. Siihen jota kukaan ei katso.

Tällä ei ollut kavereita, eikä istunut paikan tapetteihin. Vähän homssuinen, mutta pitkä, hoikka ja kiinnostavasti rauhallinen. Tunti ja vartti, sitten tokaisi osavansa päättää nopeasti. Onko kortsuja vai käydäänkö hakemassa jostain? Taksiin. Moderni kämppä, valtavat huoneet.

Kiva mimmi, muistutti tosin häiritsevästi ruotsalaista tyttöystävääni jostain jurakaudelta.

Mustelma rinnassa, kaksi perseessä, oikein iso käsivarressa. Tykkää piiskasta ja sellaisesta.

Mehukas, leveä ja matala perse. Ravisteli sitä somasti, kun kehuin. Hyvä, märkä, rentouttava suikkari. Vakiokohteliaisuudet isosta kalusta jne. Tunteellinen, eloisa ja mukavan käheästi äänekäs pano. Lihaksikas, puolikova pillu.

Varvin jälkeen mimmi nukahti. Kello ei ollut kymmentä. Lojuin siinä kainalona reilut puoli tuntia. Herättyään piti taas ruotsalaishöpötystä ja olikin asunut siellä vuosia, niin tietysti. Ei halunnut numeroa tai meiliä. Istui lähtiessäni lattialla ja siveli tukkaansa: ”Minä olen tällainen huora”. Kämpästä ja jutuista päätellen blondilla pyyhki vallan mukavasti.

Alyttömän kiinnostava daami!

Ja taas – en törmännyt tällaisiin koskaan ikäisissäni. Tämäkin liki 10 vuotta nuorempi. Synnyin aivan liian aikaisin. Nyyh!

Kategoria(t): Panot | Avainsanat: , , | 2 kommenttia